Koska Helsingissä on ollut viime viikko todella kylmä,
ajattelin keskittyä ottamaan kaiken hyödyn kylmästä säästä irti valittamisen sijaan.
Kaikki hyöty on yhtä kuin elämän tappaminen peitoista ja tyynyistä.
Niinpä viime sunnuntaina otin itseäni niskasta kiinni ja kiikutin untuvapeittoni, juuri ostamani
futonin petauspatjan sekä hillittömän kasan tyynyjä ulos. Peittopörrit hengiltä ja heti -ajattelin.
Vilkuilin silloin tällöin ulos, ettei lunta vaan pääse satamaan sänkykamojen päälle, mutta
mielessäni ei käynyt pieninkään ajatus, että joku muu voisi olla kiinnostunut mattotelineellä
rauhallisella sisäpihalla lojuvista aarteistani.
Niinpä sydän jättikin muutaman lyönnin väliin kun mattoteline olikin yhtäkkiä tyhjä. Sinne meni untuvapeitot ja futonin petari! Vain pari ikean tyynyä oli jäljellä. Itku meinasi päästä ja äidillekin kerkesin jo soittaa ja vihaisen valituslapun kiinnittää ulko-oveen. "Palauta varas peittoni!"
Sitten soi ovikello. Oven takana oli keski-ikäinen nainen peittojeni kanssa hieman nolo ilme kasvoilla.
Nainen kertoi, että hänen miehensä Vesa, oli saanut tehtäväksi hakea pyykkituvasta
lakanat kuivumasta, mutta hieman tottumattomana kotityö-ihmisenä
Vesa oli sekoittanut pyykkituvan mattotelineeseen ja lakanat peittoihin.
Tuumittiin naapurin rouvan kanssa, että rangaistuksena peittovarkaudesta, saa
Vesa tutustua jatkossa enemmän pyykkitupaan ja mattotelineeseen...
